• Joel Linnainmaki

Onnea, vantaalainen! Sote parantaa palvelujasi!



Kuluneella viikolla Emilia Kullas toivotti Iltalehden kolumnissaan sarkastisesti onnea vantaalaisille hallituksen sosiaali- ja terveyspalveluiden (sote) uudistuksen johdosta. Kullaksen mukaan vantaalaisten verotus kiristyy, mutta palvelut eivät samalla parane.

Huolensa todellisen ytimen Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) johtaja Kullas taitaa kuitenkin paljastaa tekstin loppupuolella: ”Suomalaiset äänestävät jatkuvasti lompakollaan yksityisen terveydenhuollon puolesta.” Huoli taitaakin koskea vähemmän vantaalaisten palvelutasoa ja enemmän yksityisten terveysfirmojen mahdollisuutta jatkossa myydä palveluitaan.

Mutta onko Kullas oikeassa? Onko sote huono diili vantaalaisille? Katsotaanpa asiaa muutamasta eri näkökulmasta.

Otetaan ensin lintuperspektiivi, eli hieman isoa kuvaa. Kuten kolumnissakin todetaan, viisi eri hallitusta on Suomessa koko 2000-luvun ajan koittanut saada sote-uudistusta aikaan. Tähän on monta hyvää syytä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäjien kenttä on äärimmäisen sekava. Palveluita tuottavat kunnat, kaupungit, yksityiset yritykset, järjestöt, sairaanhoitopiirit ja yliopistolliset sairaalat. Tämän seurauksena on paljon tehottomuutta ja vaikeuksia hillitä nousevia kustannuksia: yksi käsi ei tiedä mitä toinen tekee ja vaikka tietäisikin niin ne eivät voi vaikuttaa toistensa toimintaan. Samalla julkisten terveyspalvelujen laatu on heikentynyt lähestulkoon kaikkialla Suomessa. Toisin sanoen: maksamme jatkuvasti enemmän ja saamme huonompaa hoitoa.

Jotain tartteis siis tehdä ja se jotain on sote-uudistus, joka karsii järjestäjien määrää, jotta kokonaisuudesta tulee ymmärrettävämpi ja järkevämpi.


Vantaalaisten ja keravalaisten sosiaali- ja terveyspalveluihin käytettäisiin jatkossa 49 euroa enemmän jokaista asukasta kohden.

Mutta palataan maanpinnalle ja Vantaalle. Onko tämä uudistus haitallinen vantaalaisille? Ei ole. Toisin kuin Kullas väittää – ilman sen tarkempi lukuja – Vantaa-Keravan uusi hyvinvointialue olisi rahoituksen osalta voittajien joukossa. Uudistuksen myötä vantaalaisten ja keravalaisten sosiaali- ja terveyspalveluihin käytettäisiin jatkossa 49 euroa enemmän jokaista asukasta kohden kuin tällä hetkellä. Palvelujen laatu siis paranisi, niin kauan kuin rahat käytetään fiksusti.

Rahoitusmalli suosisi Vantaata myös sen vuoksi, että se reagoisi nykyistä paremmin väestönkasvuun, vieraskielisten määrän kasvuun ja sairastavuuteen, jotka kaikki ovat sattumoisin tekijöitä jotka ovat lisänneet suhteettomasti enemmän Vantaan menoja suhteessa naapurikuntiin, kuten Espooseen.

Vantaalaisten palvelut siis paranisivat, mutta miten käy kaupunki Vantaan talouden? Syökö soten Molokin kita kaikki kaupungin rahat?

Tämän hetkisten laskelmien mukaan vuonna 2023 vaikutus Vantaan talouteen olisi nolla euroa. Vuonna 2024 -6 miljoonaa euroa ja vuonna 2025 -4 miljoonaa euroa. Vaikka nämä laskelmat muuttuisivatkin ennen uudistuksen toimeenpanoa olisi vaikutus Vantaan talouteen huonoimmassakin tapauksessa vain korkeintaan -14 miljoonaa euroa.

Mutta hetkonen! Eivätkö nämä miljoonat ole pois kaupungilta ja muista palveluista? Toki, mutta asia kannattaa asettaa mittakaavaansa. Miinuksia tuijottaessa unohtuu, että vuodesta 2023 eteenpäin sosiaali- ja terveyspalveluiden jatkuvasti nousevat menot ja vuosittaiset budjetinylitykset eivät enää vaikuttaisi lainkaan (0 euroa) Vantaan talouteen. Tämä ei ole vain teoreettinen pointti, vaan raaka fakta. Pelkästään viime vuonna (2020) Vantaan sosiaali- ja terveystoimen budjetti ylittyi 21 miljoonalla eurolla. Tämä ei ollut ensimmäinen, eikä viimeinen kerta, kun näin käy. Uudistuksen myötä nämä budjetin ylitykset olisivat menneisyyttä.


Pelkästään viime vuonna Vantaan sosiaali- ja terveystoimen budjetti ylittyi 21 miljoonalla eurolla.

Lopuksi terveisiä Kullakselle, joka kauhisteli rahan siirtämistä suurista kaupungeista pienten kuntien palveluiden rahoittamiseksi. Perustuslaki asettaa monia velvoitteita liittyen ihmisten yhdenvertaisuuteen ja oikeuksista muun muassa sosiaaliturvaan ja elämään. Perustuslain mukaan ”[j]ulkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.” Kyse ei kuitenkaan ole vain juridisista velvoitteista, vaan tärkeistä periaatteista, joihin suomalainen yhteiskunta on nojannut sotien jälkeen. Mikäli haluamme pitää Suomessa kiinni mahdollisuudesta saada hyvää hoitoa sairauksiin asuinpaikasta enemmän tai vähemmän riippumatta joutuvat vauraammat alueet väistämättä tukemaan köyhempiä alueita.

Näin itseasiassa menetellään jo nyt verotuksen progression ja kuntien valtionosuuksien kautta.